La- bas Jumala Kätketty kehä

DSC05635

25.7 2015 Merikaapelihalli Kaapelitehdas  Helsinki.

Festivaali oli huolella kuratoitu. Lauri Luhta oli tehnyt pohjustavia keskusteluja taiteilijoiden kanssa tulevista teoksista. Minusta kuraattorin ja taiteilijan välinen yhteistyö on hedelmällistä ja kokemuksiini perustuen antoisaa, silloin taiteilijat saavat tukevan pohjan antaa kaikkensa teoksissaan yleisölle. Lauri Luhta oli tehnyt kunniahimoisen ja laaja-alaisen kattauksen performanssitaiteeseen teeman alla festivaaleihin. Selvästi näki, että aihe puhutteli häntä vahvasti moniulotteisuudessaan. Olisi ollut suotavaa, että koko Merikaapelihalli olisi täyttynyt yleisöstä. Mietinkin ajankohtaa, kesää heinäkuuta.

Ensimmäiseksi Kaarina Ormion   perfomanssi  sai otteen minusta.  Hyvin tilassa toimiva teos jumalallinen liike-  keinunta itsellään.  Keinuun Kaarina Ormio kertoi saaneensa isältään laudan ja köydet. Ihanaa isän tukea taiteelliselle työlle. Hänen Ilma tyttärensä oli myös keinuexpertti. He keinuivat myös yhdessä performanssissa. Yleisö sai kokeilla keinutaa. Pidin paljon suuresta keinunnasta, nautin todella. Se oli ekstaattinen kokemus ja en välittänyt tuon taivaallista hetkellisesti mistään. Mieleni tyhjeni täysin. Ilmavirta ympärillä silitteli ihoa, pyhän hento kosketus?

Hetkessä koko Merikaapelihallista tuli kokonaisuudessa täydellisen toimiva jumalatila Timo Viialaisen performanssissa. Merestä nousi avaruudellinen objekti Viialainen meni sen sisään ja kantoi Merikaapelihalliin, veti perässään kaikuvaa saalista. Sisällä hänen jumalan palansa sai huipun pyhän lieriön. Trumpetilla hän soitti laivan ääniä, olimme Purjelaivassa, joka seilasi ulappa näkymättömissä. Äänet toistuivat ja toistuivat. Tila oli täysi ja laivan kansi. Hyvää pyhän täyttä. Tilan mustat samettiverhot toimivat purjeina. Purjeet jota jumalallinen perämies liikutti ja me seisoimme hetken laivan kannella. Se olisi jo riittänyt. Loppua ei olisi enää tarvittu. Kaikki oli jo siinä, riittävasti. Jumala oli läsnä neutrina.

Kuraattori Lauri Luhta halasi Viialaista liikuttuneena, näki että yhteistyö oli onnistunut.

labas harmaa

Katri Kainulainen ja Maksimilian Latva tekivät liikkuvan intensiivisen kuvan laivaan, arkiin sisään  kävelevänä parina. Merimadonna ja pieni vauva kävelivät pariskunnan edessä. Villimies  ja tupakkaa polttava syöjätär ja  lokki,  kädet ylhäällä antautumisen merkkinä.  Mielestäni  pyhän haavoittuvainen kosketus oli korkokenkän potkaisussa kohteena oven pieleen juuttunut lokki, samalla kun merimadonnan lapsi itki. Hetken on hiljaista. Ihmiset katselevat   pitkään tilassa olevaa häkkiä. S/M Stream hytti 8 alakansi.

Outi- Illuusia Liljan  aktiossa oli monta erillistä performanssia yhdessä esityksessä,  osittain viihdyin. Kokonaisuudet jäivät erillisiksi. Pidin hetkestä kun hän levähti purjeiden välissä. Oikeat purjeet pyhänä peittona toimivat hyvin suojana alla ryömijälle. Potkulaudalla ajo ja akupunktiopisteiden juominen tilallisesti, oli intensiteettiini kiinnittävä  osuus. Lilja kertoi esityksen jälkeen luetelleensa sykkeitä. Minusta osuus olisi riittänyt itsenäisenä performanssina  sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Oma laulu parvekkeelta. Esitykseen  oli huolella panostettu, se näkyi hänen kasvoistaan performanssin jälkeen. Kaikki oli annettu. Tila tutkittu.

Pilgrimage-ryhmän keidas oli Day out of  time- tila. Hoivataidetta. Väritin hetken mielijohteesta  mindfullness- värityskirjaa, kun en muutakaan. Ihmiset koteloituivat riippukeinuihin. Vaihtoehtoisen kulttuurin rakastava ilmapiiri oli läsnä, jasmiinit ja ruusut tuoksuivat. Ryhmä kertoi kokeilevansa laajentaa keitaalle tulevien ihmisten tajuntaa ja auttavansa pääsemään syvempään yhteyteen Jumaluuden kanssa. En itse ollut valmis sellaiseen iholle tulemiseen ja keskittymiseen yhdessä juuri nyt.  Mutta minulle tuli tunne että salainen rituaali toimi hyvin omalla hiljaisella tavallaan. Festivaaleilla kaipaa chilling out-tiloja esitysten välissä, joissa voi sulatella näkemäänsä.

DSC05676

Tiina Tietäväinen repi kangasta valon ja varjon seinässä symmetrisesti. Naulausäänet rytmittivät performanssia, väkisin tuli jonkinlainen golgatallinen fiilis. Esitys ei jotenkin toiminut tilassa. Taiteilija itse näytti tyyttymättömältä, hän taisi epäonnistua. En tiedä mikä oli intentio. Purjelaivan köysien struktuuria? Yritin katsoa molempia puolia yht´aikaa sekä valoa että varjoa.  Symmetrinen teko seinän molemmin puolin.

Epäonnistuminen on  henkilökohtainen tila. Myötätunnon kehittyminen itseä kohtaan. Ei tarvitse kärsiä. Ihminen ei ole inhimillinen jos vaatii itseltään jatkuvaa onnistumista. Epäonnistuminen kannustaa onnistumaan. Ei voi aina onnistua. Nöyrtyminen. Häpeä on pahin. Performanssiskene on välillä todella rasistinen epäonnistujaa kohtaan. Vaikka epäonnistuminen on juuri sitä, joka kannustaa haastamaan itsensä, pistämään vielä paremmaksi uudelleen.  Suotavaa olisi, että työpaikkarasismin sijaan kollegat kannustaisivat toisiaan. Taide on taidetta. Mutta ihan tavallinen ammatti siinä suhteessa. Taiteilijat ovat ankaria jo muutenkin tekemään työtä henkensä edestä.  Pistän paremmaksi- ajatus on vanhakantainen. Kannatan  kurinalaisuutta kannustavassa ilmapiirissä,   yksi henkilö sanomassa myös ” Että Nyt Riittää” Huutomerkki. Minusta  paikka on kuraattorin tai taiteilijan oma, läheisen. Miksi uhrata itseään?  Luterilainen työmoraali, hanurista.

Jussi Suvanto teki 15-vuotiaan pojan kielellä kirjoitetun pornofaabelin kielon synnystä, kuvittaen sen projisoiduilla rituaalisilla  veistoksilla. Nettipornon aika näkyi tekstissä. Porno jumalallistako? Hän olisi voinut myös kertoa vapaasti tarinan lattialla istuville kuuntelijoille. Miettiä taukoja,  nauttia ja innostua yleisön reaktioista, katsoa yleisö silmiin. Riisua virallisen cooliuden. Tietäväisen jälkeen,  virkistävä esitys,  mutta pidemmän päälle.  No. Kivaa ja hauskaa, ei niin vakavaa.  Rytmillisesti performanssikokonaisuudessa esitys oli paikallaan. Toisalta coolius irroitti hänet tekstin naiiviudesta.

Kaia Otstak etsi rakkautta sufitranssillaan. Yhteys pyhään löytyi hänelle, mutta ei ihan levinnyt yleisöön asti. Ehdotuksena koko tilan käyttö transsipyörimiseen. Paikan valinta keskemmältä tilaa.  Tunne ennen  tilan hallintaa,   performatiivinen ansa. Hänen esitys olisi toiminut järjestyksessä paremmin esim. Jussi Matilaisen ja Kullervon performanssin jälkeen.

DSC05693

Pekka Luhta pohti Jumalaa teoreettisesti, mutta intohimoisesti ja moniuloitteisesti omalla varmalla tyylillään kirjallisesti. Kehässä lattialla 16 kpl:tta A4:sta. Moniste nipun sai ottaa jo lukea kukin hiljaa itsekseen. Innostun lauseesta” Jumala on aina vaihtolämpöinen. Se tarvitsee käsitteellisen inspiraation tuen, syttyen eloon sille osoitetussa luottamuksessa.” Tietäen, että Pekka Luhta on huumorintajuinen mies, uskaltaisin ehdottaa, ilo, huumori ja  keveys voisivat olla välillä sekä rytmillisesti että vaihteeksi tekstille happea antavia. Upeita oivalluksia, mutta visuaalisesti harmaissa neliön muotoisissa lokeroissa, jotka pitäisi tampata auki. Näin kymmenen saarta vaikka olisin halunnut nähdä yhden.

Jussi Matilaisen ja Kullervon esitys herätti mielenkiinnon. Matilainen steppasi kun Kullervo lausui rytmisesti Matilaiselle musiikkia, rytmillistä runoa.  Runon sisältö jäi  minulle avoimeksi tajuntani poimi sanat ”meripedot miehiksi” Matilainen oli arkkityyppisesti kuin vanha kunnon vihtahousu, joka steppasi tulisilla hiilillä. Tuli mieleen vapauttaa hänet jotenkin piinasta. Tyypeinä he täydensivät toisiaan ilahduttavasti. Jouduin lähtemään kesken performanssin.  Silti pidin.

DSC05669

Vauvat ja lapset olivat tulleet La-bas- festivaaleilla. Rakkaus oli koskettanut monia pariutumisen muodossa, se näkyi joka puolella. Rakkaus yksinkertaisesti.

Suvi Suvereenin Lightsleeper2 videoperformanssin näin netissä kaksi päivää festivaalin jälkeen. Kaipaamani mystisyyttä,  kätkettyä kehää,  papitar- näkökulmaa täynnä oleva,  yksikertainen teos. Olisi halunnut nähdä isolta screeniltä.

Kun yleisesti oli otettu linja, että ei kuuluteta esitysten välissä, tila oli niin iso, että oli mahdotonta osua välillä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Olin itse aikataulutettu yöjunaan, joten jäi näkemättä Jenni Markkanen ja Liina Kuittinen. Aikataulut venyivät ja paukkuivat. Olisi halunnut myös nähdä miten  täydensivät Jumala- tutkielmaa,  kokonaisuutta. Molemmat koen tämän ajan mielenkiintoisiksi nuoriksi  femaleperformanssintekijöiksi.

”Luonto on jumala, jumala on  luonto” Spinozaa lainaten. Mielestäni jumalallisen läsnäolon voi mitata ekstaattisen kokemuksen voimakkuudella.  Siinä ei ole tippaakaan hörhöilyä. Se on vain yksinkertainen yhteyden kokeminen syvään hyvään. Pyhään monimuotoisuudessaan. Iloon.

Ennen lähtöäni viimeinen kuva  Irma Optimisti istui jumalkehävaltaistuimella installaatiossa omalla tyylillään odottaen esiintymisvuoroaan.  Ihan Ikonina.  Jälkeenpäin  kuulin hänen omalaatuisen persoonallisen kähkätyksensä mielessäni kun kävelin öistä Tallberginkatua. En nähnyt performanssia tai näin.

Kiitos.

http://www.labas.fi

DSC05659

Mainokset
Kategoria(t): Performance art | Kommentoi

Perfo Strong women in performance art

Telakka 26.5 2015 Tampere

Festivaalista näkyi vahvan naisen Kaisa Luukkosen kädenjälki. Pidin esiintyjien järjestyksestä,vankka alku. Esitykset toimivat erillisinä, myös toisiaan tukien luoden toimivan ja onnistuneen kokonaisuuden. Toki ainahan esitykset lennossa vaikuttavat toinen toisiinsa niin kuin huomattavaa oli eilenkin iltana.

Nadja Säde Rönkkö jääpedin päällä mullassa kennon sisällä. Hänen pyynnöstään yleisö otti osaa esitykseen lämmittämällä häntä hiustenkuivaajilla. En tiedä miltä se näytti kun itse lämmittäjänä huolellisesti uppuduin hyptermiaa lieventämään. Lopussa hän hymyili lämmittäjilleen. Virtaavasti passiivinen vastaanottaja. Ice water ice power.

Helinä Hukkataival teki  ankaran  huulipunavallankumouksen päivänä, jolloin hänen huulipunamonotypiaviesteihinsä ei vastattu.Se kirvoitti hänet äärirajoille epätoivoon asti. Hienosti ilmaistu expressiivisesti äänellä. En ollut sitä vielä tähän asti häneltä kuullut, autenttista äänityöskentelyä.

Bille Neeve teki kuvan jää hattuisena morsiamena irvistäen ihmisille. Jäähatun ja mustan ilmapallon särkyminen yht´aikaa jotakin sortuu sisältä . Muuri. Ohikulkevien naisten säikähtäminen kun puvun ilmapallot räjähtelivät. Muuten en oikein lämmennyt esitykselle.

Seaned O´Connour in performanssi oli aloitus hänen maailmankiertueelle. Hahmo haavoittuva, alakeho paljas alaston. Sytytti katetun perhepöydän lautaset tuleen, laulaen, jonkun puraisemaan kypsää omenaa, kaikin tavoin valmis. Ruusuveden tuoksu, se hedelmöityksen kaipuu, jonka jokainen uros nenässään tuntee kun naaras lasta kaipaa. Olisi mielenkiintoista nähdä duuni miten kehittyy kiertueen aikana.

Ilmaa, tulta, vettä ja maata kaikkien elementtien yhdistävä kirjo. Elämä on hauras.  Niin on vahva nainenkin myös. Voimassaan ja  herkkyydessään upea. Eri- ikäisenä. Aktiivisena tai passiivisena.  Elementtien kierrossa. Ikuista tasapainoa hakien. Huippu ilta. Kiitos       kaikille järjestäjille.  

 helinä ja minä

 Kuva: J-P Ulvi                                                               Performanssi Nadja Säde Rönkkö                          
http://www.tehdasry.fi/home/perfo-strong-women-in-performance-art/

Kategoria(t): Performance art | Kommentoi